Riitta Karjalainen sh, th , TMH, VTK, vanhuskeskusjohtaja

Riitta Karjalainen
sh, th , TMH, VTK
vanhuskeskusjohtaja

Suomen ensimmäinen kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma valmistui vuonna 2014 ja tiedossa oli useita omaishoitajien asemaan vaikuttavia parannusehdotuksia. Huolimatta tutkimustuloksista, jotka kertovat sosiaalisista ja taloudellisista hyödyistä, omaishoitajien työlle ei anneta sille kuuluvaa arvoa. Omaishoidon tarve kasvaa tulevina vuosina ja siksi tarpeeseen vastaaminen vaatii omaishoidon kehittämistä ja tukemista, jotta omaishoito on aito mahdollisuus.

Omaishoitaja on usein henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Omaishoitoon liittyy aina elämänmuutos, jonka perheenjäsenen sairastuminen tai vammautuminen aiheuttaa. Omaishoito vaikuttaa koko perheeseen, kaikkiin perheen sen jäseniin.

Selvitysten mukaan noin miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Tällä hetkellä Suomessa Omaishoitajat ja Läheiset- liiton arvioinnin mukaan on 300 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia. Vain pieni osa kaikista omaishoitotilanteista on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä. Laissa omaishoidon tuesta määritellään omaishoitajaksi henkilö, joka on tehnyt toimeksiantosopimuksen läheisensä omaishoidosta kunnan kanssa. Omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2014 n. 43 000. Ikääntyneet puolisohoitajat, lastaan, omaa vanhempaansa tai ystäväänsä hoitavat omaishoitajat elävät kaikki erilaisessa omaishoitotilanteessa. Omaishoitotilanteissa on kuitenkin myös paljon yhteistä. Useita omaishoitajia yhdistää väsymys ja vahva sidottuna olemisen tunne. Hoitotilanne asettaa rajoja elämälle, elämä kiertyy omaishoidon ympärille. Moni omaishoitaja jakaa myös kokemuksen omaishoidosta elämään sisältöä tuovana, rakkauteen ja yhteenkuuluvaisuuteen perustuvana tärkeänä arjen osana.

Suomalaisten hyvinvointi 2014-tutkimuksen mukaan läheisiä auttavien suomalaisten määrä on 1,2 miljoonaa, mutta samalla 35-44-vuotiaat olisivat vähentämässä apuaan läheisilleen. Avun antaminen näyttää näin kasautuvan vanhemmille sukupolville. Toisaalta löytyy myös heitä, jotka ovat valmiita luopumaan urastaan ja omasta ajastaan jäädäkseen hoitamaan läheisiään kotiin. Omaishoitoa on tutkinut VTT, Tuula Mikkonen, joka on todennut tärkeimpänä motiivina olevan läheinen ihmissuhde, joka on olemassa hoivan ja avun tarpeesta riippumatta. Tämä ei ole itsestään selvyys, sillä omaishoitajatkin tarvitsevat omaa aikaa jaksaakseen.

Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n Turun Seudun Omaishoitajat ja Läheiset yhdistys ja Suomen Sairaanhoitajaliiton Varsinais-Suomen Sairaanhoitajat käynnistivät tammikuussa 2015 mentoroinnin pilottiohjelman, jonka tavoitteena on tarjota tukea omaishoitajille tai omaistaan hoitaville. Mentoreina ohjelmassa toimivat ohjelman mentorikoulutuksen saaneet eläkkeellä olevat sairaanhoitajat, joilla on vahva hoitotyön osaaminen, halu auttaa ja taito olla lähimmäisen tukena. Vuoden 2015 ajan seurataan seniorisairaanhoitajan ja omaishoitajan suhteen kehittymistä ja arvioita, miten ohjaus- ja tukisuhde etenee ja miten tuki ja ohjaus on auttanut omaishoitajaa arjen työssä.

Riitta Räsänen - YTT, TtM, esh

Riitta Räsänen YTT, TtM, esh 

Ikääntyneiden palveluissa vahva lainsäädäntö, säännöstöt, suositukset ja syvälle juurtuneet perinteet ja rutiinit synnyttävät ja ylläpitävät monenlaista hierarkkisuutta, toimintatapaa ja siten laatua. Erilaiset käsitykset laatu-sanan merkityksestä tekevät sen tulkinnasta monitahoista sekä henkilö- ja tilannekohtaista.

Vanhuspalveluissa laatua valvotaan kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Valvontaa tehostaa ja konkretisoi yhdenmukainen valvonta, laadun omavalvonta. Se on velvoittanut jo alan yksityisiä palveluja, mutta kuluvan vuoden alusta alkaen myös julkisia toimijoita. Niinpä sosiaali- tai terveyspalveluja pääasiassa iäkkäille henkilöille tuottavien toimintayksiköiden on laadittava toimintansa asianmukaisuuden kuvaava omavalvontasuunnitelma. Tavoittena on edistää Vanhuspalvelulain hengen mukaisesti asiakkaiden keskinäistä yhdenvertaisuutta ja turvata asiakkaille palvelut, hoiva ja hoito mahdollisimman yhdenmukaisina koko maassa. Lähtökohta on erityisen arvostettava.

Omavalvontasuunnitelmassa painottuvat asiakkaan, ammattityön ja johtamisen näkökulma, sillä johtamisen ja ammattityön laadulla on suora yhteys asiakkaan kokemaan laatuun. Näin siksi, koska asiakas kokee laatuna palvelun lopputuloksen lisäksi myös sen miten siihen päästiin. Ja se koskettaa tekemistä, tekoja tai tekemättä jättämistä. Pelkkä omavalvontasuunnitelman tekeminen ei kuitenkaan riitä laadun varmistamiseen. Omavalvontasuunnitelma ei elä ammattityön arjessa, ellei sitä ole tehty ja sisäistetty oikeasti asiakaskuntaa ajatellen ja siten omaa työtä ohjaamaan.

Vanhuspalveluissa ammattityön laatu ei ole pelkästään hoidon laatua, koska se ohjaa liikaa sairaanhoitoon. Tärkeintä ei siten ole minkään yksittäisen ammattiryhmän vahva asema vaan pikemminkin hyvin toimiva kokonaisuus ja sitä kautta saavutettu sujuva arki. Henkilöstön asenne ja osaaminen ratkaisevat sen, millaiseksi ikääntyneen ihmisen arki muodostuu. Kyse on usein monipuolisesta arkisesta huolenpidosta, hoivasta sekä niihin liityvästä kohtelusta. Ikääntynyt yksilö omine voimavaroineen ja valintoineen on keskipisteenä, ja hyvä ympäristö tukee ja muuntuu tarpeen mukaan. Henkilökunnan arvostava ja ystävällinen asenne, käyttäytyminen, kohtelu, aktivoiminen sekä helläkätinen koskettaminen luovat lisäksi hyvän henkisen ympäristön tapahtuipa itse palvelutyö missä ympäristössä tahansa.

Laadulla on hienot periaatteet ja menetelmät, mutta silti on nöyränä muistettava, että viime kädessä laatu todentuu jokaikisessä arkisessä kohtaamisessa. Elämänlaadun ja ammattityön laadun tarkastelu omavalvontana yhdessä johtamisen kanssa osoittaakin useita laatuvaatimuksia johtamiselle. Gerontologinen johtaminen saa näin sisällön.

Lopuksi suosittelen laadun omavalvonnan rakentamisen yhteydessä määrittelemään vielä sanan palvelu, jossa asiakas on aina mukana. On tärkeää oivaltaa, että palvelua tuotetaan ja kulutetaan yhtäaikaa, sitä ei voi tehdä varastoon, eikä sillä ole vaihto- eikä palautusoikeutta. Vanhuspalvelut eivät siten ole mitä tahansa työtä eikä sen johtaminen mitä tahansa johtamista. Harva työ jättää niin paljon jälkiä ja merkityksiä. Sen oivaltaminen varmistaa tien laatuun vanhusten kanssa tehtävässä palvelutyössä. Millaisen jäljen sinä haluat jättää?

Riitta Räsänen
asiantuntija, kouluttaja
Laatuhoiva Oy